Saatteeksi

Tervetuloa lukemaan Hyvän kukkia, Jamilahden nuorten kirjoittajien sormista siinnyttä teosta. Kirjan nimi on opiskelijoiden valitsema - miksi päädyimme juuri siihen? Ensinnäkin se viittaa kirjallisuuden historiaan. Ranskalainen runoilija Charles Baudelaire julkaisi vuonna 1857 kohua herättäneen runoteoksensa Pahan kukkia. Baudelaire ja hänen kustantajansa joutuivat jopa syytteeseen "yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventamisesta". Niin suuri valta muutamalla runolla!

Hyvän kukkia muistuttaakin meitä siitä, mikä valta kirjallisuudella on: se järisyttää lukijoitaan. Runot, sadut, novellit ja näytelmät saavat parhaimmassa tapauksessa lukijansa ihastumaan - ja joskus myös vihastumaan. Elämykset, joita me kirjallisuudesta haemme, ovat moninaiset. Joku haluaa lukea siirappia, toinen ihon alle hiipivää kauhua. Kolmas tahtoo hytkyä naurusta ja neljäs etsii kuulasta kauneutta. Kaikkia näitä - siirappia lukuunottamatta - löytyy tämän kirjan sivuilta.

Antologiaan on koottu ainutlaatuisia tekstejä kahdeksalta nuorelta kirjoittajalta. Tämä on heidän ensiesiintymisensä kirjallisuuden areenalla. Nuori viittaa siihen, että he ovat kirjoittajanuransa alussa, kisälleinä kohti mestaruutta.

Kirjoittajina heitä yhdistää se, että he ovat päättäneet vuoden ajan panostaa oman luovuutensa kehittämiseen. Jamilahden opistolla he saavat monipuolista opetusta kirjoittamisen eri alueilta: kuvaannollisesti sanoen, he möyhivät ja lannoittavat omaa luovaa maaperäänsä niin, että siitä voisi nousta mahdollisimman elinvoimaisia ja upeita luomuksia. Ilman hyvää multaa, riittävää vettä ja auringonvaloa, kasvu on kituliasta. Luovuus tarvitsee tukea ja tilaa. Tukea antaa niin vertaisten seura, kirjoittajaohjaajat kuin opiston koko henkilökuntakin, Jamilahden suvaitsevaa henkeä unohtamatta.

Mutta mistä luovuus saa tilaa? Ilo ja leikkimielisyys pitävät sen hyvässä hapessa, mutta luovaa kirjoittamista kuten kaikkea luovaa toimintaa kannattelee lopulta rohkeus. Luovuus on kyllästetty rohkeudella sanoa mieluummin KYLLÄ kuin ei. Kun sanomme kyllä, asiat syntyvät silmiemme edessä. Kielteinen asenne toistaa itseään: mitään uutta ei voi syntyä. Mutta jos sanomme ehkä, mahdollisesti, no tottakai, annamme ihmeellisille asioille mahdollisuuden herätä eloon ja puskea pintaan.

Tänäkin keväänä mustasta maasta nousee vihreä kevät. Jamilahden nuorten kirjoittajien antologia on ensimerkki siitä.

Kirjoittajalinjan vastaava opettaja
Miia Toivio